Edistysuskon aika Euroopassa ei ole ohi

Median kirjoitustavoista voi  pätevästi päätellä mikä yhteiskunnassa on milläkin hetkellä olennaista.

Helsingin sanomien kirjoitusten perusteella voisi kuvitella, että Euroopan Unionissa on ensisijaisesti kysymys taloudellisesta yhteistyöstä, joka vain jossain vaiheessa sai nimen ”EU”.

Helsingin sanomat ovat käyttäneet sivun kokoisia artikkeleita erilaisten talousteoreettisten oppisuuntausten esittelyyn ja pohtineet samalla mikä teoreettinen lähtökohta pystyisi parhaiten ratkaisemaan Euroopan talouskriisin.

Samalla uutisoidaan, miten erilaisten talousmallien paikkansapitävyydellä ei olekaan ollut mitään tekemistä kriisin syntymisen tai todellisten ratkaisujen kanssa vaan päättäjät ja kansa valitsevat aina väärin.

Kukaan ei enää puhu Euroopan Unionin projektista 90-luvun tapaan. Kukaan ei enää puhu yhteistyöstä eikä eurooppalaisesta rauhasta eikä varsinkaan ’erilaisuuksien kohtaamisesta’ tai ”rajojen hälvenemisestä”.

Kukaan ei tee enää musiikkivideota, jossa eri väriset ja kokoiset lapset hyppelevät hiekkadyynien yli ja sitten sulautuvat toisiinsa muodostaen rastapäisen, veden alla hymyilevän tummaihoisen lapsen, joka vetää koko maailman happikuplina sisäänsä. (http://www.youtube.com/watch?v=OUWBAy3bATI)

Silti Euroopan Unionissa on ollut vuodesta 1951 kyse tietoisesta valinnasta edistää erilaisuuksien kohtaamista ja kaikkien rajojen hälvenemistä. Ilman tällaista tarkoitusta EU ei olisi ikinä muodostunut yhtä tärkeäksi instituutioksi, se ei olisi saanut samanlaisia valtuuksia eikä maiden keskinäiset riippuvuussuhteet olisi yhtä voimakkaita.

Toisin sanoen: kriisiä ei välttämättä olisi tai se olisi ainakin toisenlainen. Yhtenäisellä Euroopalla on yhtenäiset ongelmat silloinkin, kun virheitä tehdään eri maissa ja kun osallisena on ”toinen kulttuuri”.

Jyrki Kataisen mielestä tämä on väistämätön tosiasia globalisoituneessa maailmassa. Minusta taas kyse on yhtä paljon ideologisesta valinnasta, jossa päätämme minkälaisessa maailmassa haluamme elää.

Väistämättömän edessä uhraukset toteutetaan, mutta katkerana. Ideologisessa valinnassa todetaan, että tietynlainen elämä on tavoittelemisen arvoista silloinkin kun uhrataan.

Euroopan unioni oli hyvä idea koska se vastasi tietynlaisen maailmankuvan arvoihin. Näitä arvoja voidaan kutsua edistysuskoksi.

Edistysusko toi kansat ja kulttuurit yhteen eikä kenelläkään ole tänäkään päivänä parempaa arvopohjaa yhteiskuntapolitiikalle.

Eppu SaarelaComment