Miten Päivi Räsästä kannattaisi lukea?

Hyvinkäällä ammuttiin ihmisiä ja surmaaja oli yllättäen 18-vuotias mies. Heti tapauksen jälkeen ilmestyi lukemattomia kolumneja, joissa puitiin suomalaisten kyvyttömyyttä surra kuin norjalaiset. Ainakin toimittajat ihmettelevät, miksi meillä ei ole samanlaista empaattista apparaattia kuin naapureillamme. Ihmettely sellaisenaan kertoo suomalaisen yhteiskunnan sisäisestä eriytymisestä, eikä vain siitä, että Suomessa on entistä enemmän murhaamaan kykeneviä nuoria miehiä.

Päivä Räsänen antoi kansalle lääkkeen, joka toimii häneen itseensä. Usko ja uskonto. Rukoilu ja sisäinen hallinta. Hän kertoi myös, että kristilliset arvot pitää jälleen saada kukoistamaan, jotta nuorten miesten antipatiat eivät purkaudu väkivaltana.

Toimittajat, astronomit ja demarit tyrmäsivät Räsäsen siltä seisomalta. Esko Valtaoja tarjosi tilastoja, joissa esiteltiin Yhdysvaltojen väkivaltatilastoja suhteessa alueen uskonnollisuuteen. Toimittajat vaahtosivat suomalaisten yhteiskunnan periaatteista ja demarit taas politiikan ja uskonnon sekoittamisesta. Kaikki olivat ihan oikeassa, mutta jokaiselle oli tärkeää vain päästä teilaamaan uskonnollinen hihhuli. Kukaan ei esittänyt vaihtoehtoisia toimenpiteitä koska se on äärimmäisen vaikeaa. Tästä löytyykin Räsäsen ainut moka.

Politiikko Räsänen tarjosi murhenäytelmiiin lääkkeeksi yhteisöllisyyttä, vaikkakin hyvin perinteistä sellaista.

Räsäsen lausuntoa voi verrata eduskunnan kyselytuntiin, jonka aihe on suomalaisten rakkauden puute. Kyselytunnin tärkein sisältö koostuisi puheenvuoroista, joissa kehotetaan Suomen kansaa halaamaan lähimmäisiään ainakin kerran päivässä.

Suomen eduskuntalaitoksessa ei keskustella humanistien ja new age -hippien kielellä eikä edes kuvitella, että hallitus tai eduskunta voisi omalla esimerkillään, sanoillaan tai pienillä teoilla puhua yhteisten arvojen puolesta ja edistää yhteisöllisyyttä. Tämä olisi suomalaisesta lähtökohdasta lapsellista.

Suomalaisessa päätöksenteossa on aina ollut kyse teoista eikä kenen tahansa teoista vaan valtion ja kuntien teoista, byrokratian teoista, instituutioiden teoista, laitosten teoista ja lain teosta. Murhenäytelmiin vastataan valtion interventiolla koska a) siten saa aikaan sentään jotain b) suomalaisessa ajattelussa kansalaisyhteiskunta on edelleen sama asia kuin valtio. Kansallisvaltioon kasvaneiden suomalaisten on vaikea ymmärtää, että ihmisillä itsellään voisi olla ratkaisu kysymykseen, johon valtiolla ei ole vastausta.

Eppu SaarelaComment