Perustulon kautta uuteen yhteiskuntaan

Vänkääjä 1: ”Mä oon sitä mieltä, että ilmanen raha tekee ihmisen laiskaksi”
Vänkääjä 2: ”Kaikenlainen yrittäminen ilman rahaa on kyllä aika äärettömän vaikeaa”

Vänkääjä 1: ”Perustulo muuttaa yhteisöelämän luonteen siten, että ihmisten keskinäiset riippuvuudet katoavat”
Vänkääjä 2: ”Perustulo vahvistaa ihmisten keskinäisiä riippuvuuksia antamalla jokaiselle mahdollisuuden kehittää omia kykyjään perinteisistä riippuvuuksista irrallaan. Ihmisten välinen luottamus paranee ja voidaan luoda uusia yhteisöjä. Lisääntynyt raha antaa mahdollisuuden luoda suurempia perheitä.”

Vänkääjä 1: ”Oikeuksien ja velvollisuuksien pitää kulkea käsi kädessä”
Vänkääjä 2: ”Kaikkia oikeuksia ja velvollisuuksia ei voida kirjata lakiin”

Vänkääjä 1: ”Perustulo vapauttaa työstä”
Vänkääjä 2 : ”Perustulo vapauttaa työhön”

Vänkääjä 1: ”Perustulo tuhoaa työn kutsumuksena”
Vänkääjä 2: ”Perustulo mahdollistaa työn kutsumuksena”

Tässä muutamia esimerkkiargumentteja, jotka kiteyttävät perustulokeskustelun Suomessa. Toisin sanoen Suomessa osataan keskustella perustulosta toistaiseksi vain suhteessa sosiaaliturvaan, tulojen uudelleenjakoon sekä palkkatyöhön ja tuotantoon. Perustulon kannatusargumentit ovat myös alttiina uskottavalle vastustukselle niin pitkään, kun lähtökohtana on ”oikeudenmukaisuus”.

Sosiaaliturvaa tutkineet osaavat esittää miljoonia vaihtoehtoisia malleja, joista jokaisella on hyvät puolensa suhteessa vihreiden ja vasemmistoliiton perustulomalleihin. Tulojen uudelleenjako on poliittinen kysymys, jossa kuullaan samoja argumentteja jokaisella kierroksella.

Palkkatyön ja tuotannon suhdetta ei osata vieläkään katsoa teollisen yhteiskunnan käsitteistä irrallaan, vaikka palkkatyö on jo vuosia sitten lakannut olemasta ”työvoimaa uusintava” ja ”elannon takaava” resurssi. Kotitalouksien velkatilastot näyttävät, että palkkatyö on tällä hetkellä velkaa uusintava resurssi.

Tuotanto on lähtenyt pois pelloilta, tehtaista ja kaivoksista ja liittynyt osaksi palvelua ja lopuksi kuluttajuutta. Maksamme usein itse enemmän tai vähemmän valmistamistamme tuotteista automaattitiskeillä, busseissa ja huonekalukaupoissa.

Niin pitkään, kun perustulosta osataan keskustella ainoastaan em. käsitteiden kautta, ei pystytä ymmärtämään mitä perustulo voi todellisuudessa tarkoittaa. Samalla ei huomata Suomen tarvetta perustulon kaltaiselle uudelle yhteiskuntasopimukselle. Emme ole Bismarckilainen sosiaalivatio, jota voi rationaalisesti hallita ylhäältä alaspäin vaan kaikille hyvinvointivaltion uudistuksille on ollut aitoa kansalaisyhteiskunnan tilausta, jonka vuoksi uudistukset ovat ”onnistuneet”.

Jokaista uudistusta, kuten 8 tunnin työpäivää, on vastustettu aina edellisestä ajankuvasta käsin ja aina perustelut tuntuvat yhtä vakuuttavilta kunnes puhetapa muuttuu ja edelliset käsitteet menettävät selitysvoimansa.

Tulen käymään tulevissa blogiteksteissä läpi perustulon käytännöllisiä puolia ja erityisesti sitä, miten perustulo ei voi olla pelkästään valtion projekti eikä sitä voi ajatella valtionherrojen suursuunnnitelmana, johon kansalaisten pitää vain sopeutua.

Eppu SaarelaComment