Pätevyys ja sopivuus suomalaisuudessa

Presidenttiehdokkaista on tehty muutamassa päivässä kymmeniä erilaisia vertailuja ja arviointeja, joista jotkut heijastavat ainoastaan vaalien tunkeutumista arkeen. Ihmiset saavat mahdollisuuden purkaa monia henkilökohtaisia tunnetilojaan presidentinvaalien kautta ilman sen erikoisempaa kiinnostusta vaalien merkitystä kohtaan. Hyvää tässä on politiikan laajentuminen kansalaisyhteiskuntaan ja huonoa sen unohtaminen, että yhteiskunnassa pitäisi tehdä harkittuja, suurta kokonaisuutta koskevia valintoja tulevaisuuden kannalta.

Arvioissa ja vertailuissa yhteistä on klassinen suomalainen tapa korostaa muodollista pätevyyttä. Suurin kiihotuksen kohde on juhlalliselta kuulostavat kansalliset virat tai niihin verrattavat työtehtävät, kuten Hovioikeuden viskaali, varatuomari ja Eduskunnan puhemies. Muodollisen tai virallisen korostaminen liittyy suomalaiseen kansallisidentiteetiin, jossa herra ja renki elävät edelleen. Muodolliseen tai viralliseen yhdistyy pyhyyden ja juhlallisuuden kokemus ja epäviralliseen tai yksityiseen taas rengen arkisuus. Pätevyys on suomalaisessa hengessä vieläkin vahvasti muodollista, yhteiskunnalliseen statukseen sidoksissa oleva asia. Tästä syystä on hyvin vaikea nähdä maailmaa parantava, paikkaa ja työtehtävää vaihteleva rauhanalähettiläs riittävän pätevänä virkaan, joka edelleen kuuluu (ihmisten mielessä) muodollisesti herralle.

Näin on siitäkin syystä, että keskusteluissa korostetaan Presidentin arvojohtajan ulottuvuutta, joka liittyy ennen kaikkea sellaiseen sopivuuteen, jossa Haavisto on ylivoimainen Niinistöön nähden, sillä Niinistön muodolliseen pätevyyteen kuuluu sellainen etäisyys arvoihin, jota hän on ylläpitänyt koko kampanjan ajan. Hänestä ei ole sopivaa julistaa arvoja kovin äänekkäästi eikä käyttäytyä näkyvän empaattisesti. Arvojen nimeäminen on hänelle vaikeaa, koska arvojen valintaa on hankala perustella rationaalisesti. On helpompaa esiintyä järjen eli muodollisen puolella, vaikka Niinistön järki on tietenkin arvojen perusteella valittu, yksi rationaalisuus monista.

Eppu SaarelaComment