Puoluekokoukseen ja takaisin

Lähdin Lappeenrantaan hakemaan poliittista intoa, joka auttaisi jälleen sytyttämään maailman parantajan minussa. Välillä arkinen elämä hukuttaa minut pikkumaisiin itsestäänselvyyksiinsä, ja silloin on vaikea nähdä yhteiskunnassa mitään muuta kuin abstraktin ja ylitsepääsemättömän muurin, jota ei voi muuttaa. Samalla tavalla on toisinaan vaikea tunnistaa puoluepolitiikan arvoa tässä muutoksessa, sillä yksilöllinen elämä tuntuu olevan täysin erossa politiikan valtasuhteiden monimutkaisista strategioista, joissa yhteiset päämäärät näkyvät aina vasta päätöksenteon jälkeen, sitten kun peli on pelattu.

Lappeenrannan puoluekokous muistutti vihreiden yhteisöllisestä ytimestä. Useimmat vihreät kuuluvat niin sanottuun hyvinvoivaan ja seesteiseen keskiluokkaan, jonka kapina on vain välineellistä. Tällä luokalla ei ole itsensä suhteen mitään voitettavaa ja siksi se etsii merkitystä ja tarkoitusta melkein mistä tahansa. Yhteisöllisyys löytyykin tästä uteliaisuudesta, valistususkoisesta toivosta ja sen myöntämisestä, että olemme kaikki väistämättä samassa veneessä.

Puoluekokouksen päätöksissä oltiin sovinnaisia, sillä vihreiden ideologia on kasvanut ja laajentunut jatkuvasti. Päätöksiä tehdään koko Suomea ajatellen, mutta silti tietoisena erilaisten näkemysten yhtä suuresta arvosta yhteiskunnassa. Itse tuen nykyistä kehitystä, jota kutsutaan ”yleispuoluelinjaksi”. Käsite sisältää oletuksen politiikasta asioiden hoitamisena ’ilman ideologiaa’ ja toisaalta samalla kritisoidaan puolueiden ideologian kuihtumista esimerkiksi jäsenmäärän kasvamisen myötä.

Minulle yleispuolue merkitsee lähinnä maailmankuvan ja vastuuoton alueen laajentumista ja mahdollisuutta tarkastella entistä moninaisempia elämisen tapoja. Vihreillä tämä tarkoittaa politiikan muuttumista kansalaisyhteiskunnan suuntaan pois eliitin norsunluutorneista. Lappeenrannassa näkyi selvästi, miten vihreät eivät halua olla pelkästään asioiden tai ihmisten etujärjestö vaan katalysaattori, joka mahdollistaa monenlaisten ihmisten elämää.

Vihreiden radikaalit voimat muistuttivat Lappeenrannassa kuinka tärkeää moraalinen vakaumus on paitsi poliittiselle toiminnalle, myös hyvälle elämälle. Päätöksissä tunnesiteet asettuivat selvästi järjen palvelukseen ja itse muistin miksi aikoinaan puolueeseen liityin.

Eppu SaarelaComment