Sukupuolen jäljillä II

Perjantai-iltapäivä tiedekirjasto Tritonian neljännen kerroksen pyöreissä pöydissä etenee vaivalloisesti. Kandidaatin tutkielma on tuntunut omaan treenityyliini nähden sopimattoman painavalta jo ainakin yhdeksän sivun verran; sen verran kuin puserruksessani on sivuja.

Lähden pöydästäni aina turhaantuneena, mutta tällä kertaa olen poikkeuksellisen harmissani sillä en pystynyt loihtimaan edes riittävää määrää kapulakieltä ”päivittäisen kirjoitussaldon” saavuttamiseksi. Tyydyn toteamaan, että tieteellisessä kirjoittamisessakin tarvitaan muusaa, joka voisi löytyä Cafe Oscarin huolettomasta ilmapiiristä. Tilaan hissin ja pohdin valmiiksi Oscarissa usein aikaa viettävien ihmisten potentiaalia herättää minussa piilevää lahjakkuutta.

Kuljen tritonian varashälyttimien ohi ja olen jo selvästi jo rentoutuneempi. Ehkä en tarvitsekaan muusaa vaan ainoastaan kahvin. Lempipöytäni on varattu, joten etsin katseellani seuraavaksi sopivinta istuintilaa. Silmäni eivät kuitenkaan enää havainnoi, koska korviini kantautuu kaksi erillistä, mutta täydellisesti toisilleen sopivaa äänilähdettä. Aivan kuin Jing ja Jang olisivat olisivat tulleet lihaksi ja hakeneet Vaasan yliopistoon.

Edellisellä kerralla nämä kaksi veivät esseeltäni ainakin tunnin enkä silti muista oppineeni heiltä mitään käyttökelpoista. Kaiken lisäksi he tuntuvat keskustelevan samasta aiheesta tai ainakin heidän äänenpainonsa vaihtelevat yhtä äkillisesti. Istun parin penkin päähän, jotta he eivät ainakaan heti rekisteröisi läsnäoloani ja luulisi minun jälleen salakuuntelevan.

Jos saisin näistä kahdesta irti jotain vallankumouksellista tutkielmaani liittyen, se ei ainakaan johtuisi heidän kunnioittavasta asenteesta toisiaan kohtaan:

 

 

Faktalon: Taasko sinä hoet tuota samaa. Mikset vaan voi hyväksyä, että naiset eivät halua johtotehtäviin yhtä usein kuin miehet?
Humpules: Miten minun pitäisi se hyväksyä?
Faktalon: Lopettamalla sukupuolikiintiöiden kannattaminen
Humpules: Mitä se sitten todistaisi naisista ja miehistä?
Faktalon: Väkinäinen tasa-arvoistaminen ei poista miesten ja naisten välisiä eroja yhteiskunnallisten tehtävien jakaantumisessa.
Humpules: Puhutko niistä eroista, jotka olivat olemassa 200, 100 vai 10 vuotta sitten? Miten käsittelet sitä väkinäistä tasa-arvoistamista, jonka vuoksi naiset ylipäätään otettiin mukaan työmarkkinoille vapaana työvoimana, ja jonka seurauksena naiset ovat levittäytyneet paitsi melkein jokaiseen ammattiin, myös enemmistöksi korkeimmissa koulutusinstituutioissa.
Faktalon: On eri asia pyrkiä tasa-arvoon jatkuvasti suosimalla tiettyä ryhmää, kuin antaa kaikille samat mahdollisuudet. Naisille annettiin mahdollisuus kohota sosiaalisesti ja sen he myös tekivät.
Humpules: Historiallisesti tehtiin vähän enemmän kuin annettiin vain ”laillinen” mahdollisuus. Ilman teollistumista, Euroopan kaksoisvallankumousta tai valistusajattelun perinteitä ei olisi kinä syntynyt poliittista toimintaa, joka korostaa naisten yhtälaisia mahdollisuuksia elää miesten rinnalla samanarvoisina.
Faktalon: Eihän ongelma olekaan samanarvoisuus vaan sukupuolen merkityksen poliittinen vääristely. Sukupuolikiintiöt eivät edes yritä antaa naisille mahdollisuutta edetä heidän omilla ehdoilla.
Humpules: Naisia syrjitään edelleen monilla tavoilla työmarkkinoilla ja kotona, vaikka lailliset oikeudet ja velvollisuudet ovat suurimmaksi osaksi samanlaiset. Tämä erillinen kohtelu kertoo, että naisten ”omilla ehdoilla” ei ole riittävästi merkitystä. Unohdat myös, että omat ehdot pitää ensin tiedostaa ennen kuin niitä voi alkaa hyödyntää yhteiskunnassa.

Tämän eleen olin nähnyt ennenkin. Faktalon nousi hermostuneen oloisena pöydästä ja käveli myyntitiskin luokse. Faktalon ei ollut tietoinen tiskin kulkusuunnan muutoksesta ja pysähtyi hämmentyneenä. Hän alkoi huutaa myyjälle, joka pelästyi ja loikkasi keittiön puolelle. Toinen myyjä tuli ottamaan rahat Faktalonin kahvista, joka oli kovin mielissään saatuaan 19-vuotiaan naisihmisen pelkäämään. Pöytään palatessaan, Faktalon hymyili ensiksi minulle, muttei tapansa mukaan pystynyt heittämään mitään leikkisää esimerkiksi Deja Vu -kokemuksesta. Minäkin pysyin hiljaa.

Faktalon: Mitä tarkoitat? Eikö nainen osaa ajaa omia etujaan vai eikö nainen tiedä omaa parastaan?
Humpules: Naiset edut määrittyvät edelleen miehisestä lähtökohdasta käsin. Tämä tarkoittaa, että 200 vuotta sitten nainen näki omat etunsa hyvin eri tavalla kuin nykyään. Naisen omasta mielestä hänelle oli edullista päästä taloudellisesti ja säädyllisesti hyviin naimisiin. Naisen rooli ja naiselliset hyveet syntyivät miehelle alisteisessa suhteessa eli naisen etu oli enemmän tai vähemmän miehen etu. Nykyään naisen rooli ei ole yhtä lailla selkeä, mutta silti ikivanhat naiselliset hyveet, kuten siveys, hoiva, nöyryys ja empaattisuus määrittävät naisen omastakin mielestä hänen ”etuaan”. Nämä edut siirtyvät suoraan yhteiskunnallisten tehtävien jakamiseen.
Faktalon: Entä jos nainen on luonnostaan empaattisempi, nöyrempi, taipuvaisempi hoivaan ja siveämpi soidinmenoprosesseissa koska se on evolutiivisesti johdonmukaisinta?
Humpules: Ei ole kyse siitä mitä nainen ”loppupeleissä” on vaan siitä miten arvotamme yhteiskunnassa näitä ominaisuuksia. Kun nimeämme esimerkiksi sotilaalle tietyt yhteiskunnalliset tehtävät, tämä prosessi ei ole mitenkään ”käytännöllinen” eli sotilas voisi yhtä hyvin rakentua toisenlaistenkin ominaisuuksien varaan ja silti esimerkiksi huolehtia valtion puolustuksesta. Yhteiskunnallisten tehtävien arvottaminen on aina poliittinen kamppailu.
Faktalon: Anna esimerkkejä tällaisista yhteiskunnalllisten tehtävien määrittelyn muutoksesta?
Humpules: Suomalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvokeskustelu on yleensä ollut kaksinaismoralistinen sillä nationalistinen yhteishenki on sekoittunut sukupuolisyrjintään. Siksi saatetaan puhua samanaikaisesti hyvin intohimoisesti tasa-arvosta ja silti olla sovinisteja. Kuitenkin suomalaisen miehen roolissa painotetaan nykyään enemmän pehmeämpiä arvoja, kotitöiden tekemistä, neuvottelua ja objektiksi asettumista tyylin ja koreilun avulla. Nämä ovat aitoja muutoksia siinä, miten mies näkee oman etunsa.
Faktalon: Eikö sukupuolisyrjintä ole Suomessa paljon pienempi asia kuin luokkien väliset erot?
Humpules: Empiirisesti argumenttisi olisi kai aika helppo todistaa, mutta pitää muistaa, että historiallisesti jyrkät luokkayhteiskunnat ovat aina samaan aikaan olleet patriarkaalisia yhteiskuntia, joissa ”naisen etu” ei ainakaan rakennu mitenkään omaehtoisesti naisen kautta vaan maskuliinisten sukuperinteiden kautta. Miestenvalta tukee luokkayhteiskuntaa.
Faktalon: Mielestäsi meidän pitää sukupuolikiintiöiden ja muiden valtiollisten toimien avulla riittävän pitkään auttaa naista tulemaan niin ”omaehtoiseksi” kuin mahdollista, jotta normit ja ”naiselliset hyveet” alkavat rakentua naisten kautta ja liittyvät kaiken aikaa vähemmän miesvallan ylläpitämiseen. Kuulostaa järkyttävän kalliilta ja pikkumaiselta.
Humpules: Valtiollisten toimien pitää perustua muuhunkin kuin tasa-arvoon. Ei ole järkeä uhrata resursseja pelkästään tähän, mutta miesten ja naisten välistä todellista tasa-arvoa voidaan valtiollisesti viedä eteenpäin. Siitä, miten asiat ovat ei voi koskaan sanoa miten asioiden pitäisi olla. Thomas Moren lausuma fakta pitää muistaa, kun pohditaan sukupuolten yhteiskunnallista merkitystä.
Faktalon: Miksi muuten sinä olet päässyt johtaja-asemaan, vaikka olet naismaisimpia miehiä mitä tunnen?
Humpules: Luultavasti siksi, että parisuhteemme aikana olen joutunut kasvattamaan munaa enemmän kuin riittävästi.

Eppu SaarelaComment