Valtio ei ole yhtä kuin lähidemokratia

Suomalaiseen puhetapaan Euroopasta kuuluu kansallisvaltio niin erottamattomasti, että välillä joutuu kysymään näkevätkö suomalaiset maailmaa valtiolta?

Suomalaiset lehdet kysyvät  eurokriisistä samaa näennäistä kysymystä: Valtio vai liittovaltio? Otsikon artikkelista voi huomata, että vastakkainasettelulla peitellään todellista kysymystä: itsenäinen Suomi vai sortava Euvostoliitto? Samalla asetetaan vastakkain suomalaisuus ja EU, lähidemokratia ja EU, kansa ja EU sekä tietysti itsenäisyys ja EU.

Tässä puhetavassa ei ole väliä, vaikka valtio ja sen poliittiset instituutiot ovat luonteensa vuoksi hyvin allergisia kaikille lähidemokratian tai ”kansan äänen” muodoille. Suomessa tämä tarkoittaa, että meillä voi vaikuttaa tunnustetusti kunnanvaltuustossa ja valtion laitoksissa. Ei muualla.

Markkinat tunkevat soppansa jokaiseen asiaan, mutta kun suomalaiset ajattelevat lähidemokratiaa, heille tule helposti mieleen valtio kansan oikeuksien puolustajana ja kunta arkisen elämän puolustajana. Silti kunta ja valtio kuuntelevat kansaa hitaasti, jäykästi ja ennen kaikkea eturyhmittymien kautta.

Markkinoilla ollaan jo pitkään ajateltu maailmaa alueiden kautta ja Euroopassa alueet, provinssit tai osa-valtiot tekevät suoraan erilaisia yhteistyösopimuksia kaupallisten toimijoiden kanssa. EU tekee omaa aluekehitystään samalla logiikalla. Valtiot valvovat välissä sen minkä pystyvät, mutta lähidemokratian toteutumisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, päinvastoin. Vaasalla ja Pohjanmaalla on alueena täysin erilaiset mahdollisuudet kehittyä kuin Kajaanilla.

Ei ole lähidemokratiaan liittyvää syytä miksi alueet eivät voisi käyttää omia alueellisia erityisominaisuuksiaan hyödyttääkseen omia kansalaisiaan.

Lähidemokratia saattaa tarkoittaa monille suomalaisille ajatusta ”suomalaisesta päätöksenteosta”, joka merkitsee, että mikä tahansa suomalaisen tekemä päätös on automaattisesti hyväksi kaikille suomalaisille. Tämän päätelmän voi todeta vääräksi tekemällä kaupunkikierroksen pääkaupunkiseudun metrolla.

Eppu SaarelaComment