Viikon hajatelmat vol.2 – mitä ajattelin alkoholipolitiikasta, opiskelijoiden tulorajoista ja tasapainon etsinnästä

Politiikan paradoksi on hallitsemisen mahdottomuuden ja hallinnan yhteensovittaminen. Samaan aikaan, kun päättäjät tietävät, ettei alkoholin kulutuksen tapaan tai sen kuluttamisena takana piileviin ”suomalaisten ominaisuuksiin”, voida vaikuttaa laimennuksilla ja verokorotuksilla, silti juuri nämä ovat niitä politiikan tapoja, jotka on pakko käyttää, kun siihen on mahdollisuus.

Vaikka opiskelijat ovat taloudellisesti kurja joukko, eniten ääntä pitävät ovat usein kaikista etuoikeutetumpia. Jos joutuu maksamaan Kelan tukia takaisin, pitäisi ymmärtää tukien takaisin maksamisen olevan merkki omasta sijoittumisesta kurjan joukon nokkimisjärjestyksen yläpäähän.

Tarkoituksenani oli aina lopettaa humalajuominen. En vain koskaan ajatellut, että yhdistäisin kännäämisen lopettamisen sellaisiin asioihin kuin parempi maailmankansalaisuus, rationaalinen vihreä ajattelu, onnellisuuden tavoittelu ja seikkaileva elämäntyyli.

Niinistön tavallisissa asioissa puhuttiin tasapainon tavoittelusta. Itse olisin muuttanut kohdan sellaiseksi, että yksilön kohdalla tasapaino toimii onnellisuuden hyvänä taustaoletuksena, mutta yhteiskunnan tasolla tasapainon korostaminen itseisarvona estää näkemästä epäkohtia ja muutosta vaativia osa-alueita.

Jos kriittisyys saa sosiologin näyttämään vihaiselta, antaa abstraktisuus hänelle yleisön silmissä keikarimaisia piirteitä ja siinä meillä onkin eräänlainen konservatiivien vihaama nuori mies. - Antti Eskola

Eppu SaarelaComment