Alkoholipolitiikan pysyvät harhat

Ministeriöissä mietitään vaaleista riippumatta erilaisia tapoja saada suomalaiset käyttämään vähemmän viinaa, koska alkoholi halutaan määritellä erilaisten haittojen aiheuttajaksi sen sijaan, että haitat aiheuttaisi ihmisten, elämäntapojen ja kulttuurien yhdistelmät. En tiedä onko tämä ajattelutapa syy vai seuraus, mutta sen aiheuttamat toimenpiteet ovat maailman mittakaavassa harvinaisia. 

Sosiaalisessa mediassa käsiteltiin vuoden vanhaa Uusisuomen uutista hallituksen mahdollisista toimenpiteistä alkoholinkäytön vähentämiseksi. Olli Kopakkalan facebookseinällä esitettiin keskustelun alettua ns. kantaharha, josta muut johtopäätökset lähtevät yleensä liikkeelle:

"Täysin säätelemätön alkoholin saatavuus ja nollavero johtaisivat kuitenkin varmasti maksimaaliseen kulutukseen ja maksimaalisiin kustannuksiin. Sekään ei voi olla optimi."

Alkoholinkäyttöä säännellään, vaikka ei olisi ainuttakaan lakia sen sääntelyyn. Yksilöt sääntelevät omaa käytöstään monilla psykologisilla mekanismeilla ja yhteisö sääntelee yksilöitä normeilla. Maailmassa ei ole yhtään sääntelemätöntä ihmisen toimintoa.

Laillisen sääntelyn puute ei johda aina vaan lisääntyvään kulutukseen. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton Harri Moisio vastasi maitoa koskevaan saman tyylisen oletukseen: "Ei maitoa voi juoda määräänsä enempää" 

Toisin sanoen alkoholinkulutus lisääntyy suhteessa sen nauttimisperiaatteeseen. Siksi tilastot eivät pysty ratkaisemaan alkoholin kulutuksen liittyviä ongelmia. Tilastot vain esittävät nykyisten nauttimisperiaatteiden määrällisiä tuloksia.

Näistä periaatteista voi puhua myös alkoholikulttuurina. Tässä kulttuurissa on itsessään monenlaisia alkoholinkäytön sääntelymekanismeja, jotka kertovat suomalaisille miten juodaan, koska juodaan, kuinka paljon juodaan ja esim. kenen kanssa juodaan. Laillinen sääntely vaikuttaa normeihin, mutta ei millään yhdellä ainoalla tavalla. 

Sääntelyn vaikutusten tulkitsemiseksi on tarjottu monta vaihtoehtoa, joista jokainen antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa alkoholin väärinkäyttöön kuin nykyinen tapa väistää kysymys alkoholinkäytön periaatteista oletettamalla määrittelemätön vakio, johon ei voi vaikuttaa.

Laillisen sääntelyn ja tilastojen erilaisia tulkintaperiaatteita on: 

a) Alkoholin ongelmakäytön syyt eivät olekaan alkoholikulttuurissa vaan ongelmista on vastuussa suhteellisen pieni joukko ihmisiä, jotka juovat suuren osan kaikesta alkoholista. Alkoholin kokonaiskulutuksen ei edes tarvitse laskea, jotta ongelmat vähenisivät.

b) Laillinen säätely vaikuttaa vain vähän alkoholinkäytön periaatteisiin ja tärkeämpiä tekijöitä ovat muut kulttuuriset instituutiot kuten maailmankatsomus, työelämän arvot ja oikeat työmarkkinat, velvollisuusetiikka, stressaantuminen ja burnout, sosiaalisen pääoman kehittymättömyys jne.

c) Laillinen sääntely vaikuttaa alkoholikulttuuriin päinvastaisella tavalla kuin haluttaisiin. Säätely korostaa alkoholin asemaa täysin erillisenä elämän saarekkeena, kun eurooppalaisessa juomakulttuurissa alkoholi on luonteva osa muuta elämää. Laillisen sääntelyn mukana tulee alkoholin käyttöön liittyvät syyllisyys ja häpeä, jotka tekevät alkoholista kaksinaismoralismin lähteen. Alkoholin monopoli taas korostaa Alkoa huumekauppana, jonne mennään hakemaan fixiä.

Jokainen näistä tulkinnoista on yksinäänkin paljon selitysvoimaisempi kuin nykyinen alkoholipolitiikka ja yhdessä ne kertovat järkevistä käytännön toimenpiteistä, joilla alkoholinkäytön periaatteita voidaan muuttaa.

Eppu SaarelaComment