Ydinvoimakeskustelun tylsyys muistuttaa Hirvisaaren vakiintuneista käsitteistä

Perussuomalaisten James Hirvisaari esitti tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyssä, ettei vakiintuneita käsitteitä tulisi muuttaa. Oras Tynkkynen huomautti, että silloin Jameksen omat pakkoruotsin poistamisyritykset eivät saisi toteutua. Jameksen perustelut olivat tietenkin huonoja, koska sanojen merkitykset muuttuvat jatkuvasti ja niitä myös kuuluu muuttaa. Muuten meillä olisi vielä läänejä ja nainen tarkoittaisi vajaavaltaista. Koko avioliittolakikeskustelu näyttää, miten merkitykset ovat jo muuttuneet, vaikka sitä ei voi huomata sanakirjaa katsomalla.

Ihmiset kuvittelevat, että merkitysten muuttaminen on jotenkin vaivatonta ja automaattista. Avioliittolain suhteen  monien oli helppo hyväksyä, että muutoksen halun taustalla ovat arvot, mutta toisin on ydinvoiman kanssa. Pragmatisteiksi itseään kutsuvat ihmiset ihmettelevät vuosia putkeen kuinka vihreillä voi olla "kategorisesti kielteinen kanta ydinvoimaan".

Kategorinen tarkoittaa kiistatonta tai ehdotonta. Yleensä ajatellaan, että silloin kun puhutaan arvoista, ehdottomuus on tarpeellista, jotenkin ylevääkin. Arvoja ei voi tuosta vain vaihtaa tai sitten ne eivät ole arvoja. Silti ydinvoiman kohdalla vaaditaan ehdotonta rationaalisuutta, toistetaan entisiä perusteluita, väittelyt jätetään aina kesken, oma tieto on tuntuu olevan eri näkökulmasta kuin toisen tieto eikä kukaan tiedä mitä väitteitä on kumottu. 

Rosatom on erilainen ydinvoimakeskustelu, koska siinä on monia sivujuonia ja somekeskusteluissa ihmiset kertovat muodostavansa mielipiteen Rosatomista erottamalla ulkopolitiikan ja ydinvoimakannan toisistaan. Sivujuonien takia ydinvoimaa koskevat asenteet tulevat selvästi, kun ihmiset ilmoittavat kannattavansa ydinvoimaa, mutta vastustavansa Rosatomia. 

Tässä muutamia  Alexander Stubbin eilisestä twitterkyselystä poimittuja juonia ja niiden vastakkainasetteluita, jotka koskevat näennäisesti pelkkää ydinvoimaa eikä niiden sisältö ole omien laskujeni mukaan muuttuneet kymmenessä vuodessa eikä näihin keskusteluihin vaikuta konteksti eikä keskustelualusta:

"Ydinvoima on tehokkain energianmuoto"
-Tehokkuus ei ole tärkeintä koska huomio pitäisi kiinnittää energian säästöön. Ydinvoima ei ole edullisin eikä turvallisin. 
"Mikä on turvallisempi? Ydinvoima on tappanut vähemmän olemassaolonsa aikana kuin hiilivoima vuodessa"
- Ydinvoimalla ei ole historiaa ja ajan kanssa riskit kasvavat.
"Ihmishengillä laskettuna ydinvoima on turvallisempaa kuin uusiutuvat energiamuodot"
-Tähän pitää laskea koko infrastruktuurin ongelmat ekosysteemin kannalta. Yksittäisten onnettomuuksien vauriot ovat suuria. Ydinjäteongelmaa vähätellään.

"Ydinvoima on toimiva silta uusiutuviin energialähteisiin, joita aletaan käyttää vuosien päästä. 
- Ydinvoimalla estetään uusiutuvien käyttö, koska se sitoo pääomia eikä houkuta cleantechsijoituksiin. 

"Ydinvoimalla päästään pois fossiilisista polttoaineista"
- Ei päästä koska ydinvoimaa on vaikea käyttää lämmitykseen.
"Sitä voidaan kuitenkin käyttää, Sveitsissä ja Ruotsissa kokeiltu"

"Ydinvoiman käyttäminen on halpaa"
- Infran rakentamisen todelliset kustannukset ovat usein tähtitieteellisiä. 
"Uusiutuvat ovat myös kalliita"
- Vuoteen 2050 mennessä uusiutuvat maksavat itsensä takaisin, koska polttoaine on pääsosin ilmaista.

"Ydinvoima auttaa olemaan energian tuotannon suhteen omavarainen"
- Onko sillä väliä? Mikä vika tuontienergiassa Ruotsista? 
"Energiaomavaraisuus auttaa olemaan vähemmän riippuvainen esim. gepoliittista suhdanteista"
- Uusien ydinvoimien energiasta menee suuri osa vientiin.


Keskusteluihin saattoi tulla vielä uusia vastauksia, mutta tarkoituksena ei ole verrata perusteluiden keskinäistä hyvyyttä vaan näyttää vastakkainasetteluiden muoto, joka ei muutu koska sen ei haluta muuttuvan. Ydinvoimasta kiistellään vakiintuneilla käsitteillä, joita puolustetaan siksi, että ne ovat vakiintuneita. Keskustelut loppuvat kesken, koska vakiintuneet merkityksevät loppuvat myös.

Edelleen asetetaan vastakkain tehokkuus, turvallisuus ja edullisuus määrittelemättä näiden keskinäistä suhdetta. Edelleen puhutaan energiaomavaraisuudesta, vaikka muunlainen omavaraisuus on kirosana, edelleen ydinvoiman rakentamista perustellaan sen paremmuudella sellaisiin energialähteisiin nähden, joista halutaan myös eroon. Edelleen ajatellaan "tätä päivää", vaikka energian tuottamisessa perspektiivi pitäisi olla aina reilusti tulevaisuudessa.
 

Lyhyesti ilmaistuna: ydinvoiman rakentamista ei tarvitse perustella yhtä vakuuttavasti kuin sen rakentamatta jättämistä, kun taas esim. Saksassa tilanne on toinen. Ylipäätään Suomessa ei kiistellä ydinvoiman rakentamisesta vaan ydinvoiman ajatuksesta. Siksi argumentit koostuvat  lähinnä adjektiiveista, tulevaisuutta ei käytetä muuttujana ja vanha on aina hyväksyttävämpää kuin uusi. 

Eppu SaarelaComment