Huumausaineet eivät ole laittomia siksi, että ne tekevät terveydelle pahaa

Nykyaikaisessa valtiossa laille on yleensä hyvät syyt silloinkin kun ne ovat jonkun mielestä huonoja.Tämä tarkoittaa, että laille on olemassa todelliset perusteet sen sijaan, että laki olisi mielivaltainen. Harvemmin lait ovat kuitenkaan olemassa julkilausutuista syistä tai sen vuoksi, miten ihmiset omassa elämässään lait näkevät. Huumausainelainsäädäntö on tästä hyvä esimerkki. 

Helsingin sanomissa julkaistiin kolumni jonka otsikoksi oli jostain syystä laitettu "jokainen huumeiden viihdekäyttäjä on ongelma". Otsikko sisälsi tekstin tärkeimmän johtopäätöksen huumekaupasta järjestelmänä. Huumeiden myynti on rikollisten käsissä ja he muodostavat itseään syöttävän järjestelmän, jota viihdekäyttäjät tukevat. Päättelyketju jäi jostain syystä tähän. 

Jos käyttää sanaa järjestelmä, pitäisi osata mennä myös muiden järjestelmien tasolle ja huomata, että huumekaupan rikollisuutta ylläpitää valtion lakijärjestelmä, jossa huumeet ovat määritelty laittomaksi. Ilman lakijärjestelmän määrittelemiä sääntöjä, viihdekäyttäjien ei tarvitsisi tukea rikollisjärjestelmää, johon liittyy kolumnissakin mainittuja hirveitä asioita kuten väkivaltaa ja ihmiskauppaa. 

Suurin osa ihmisistä sanovat tässä kohtaa: okei okei, laittomuudesta on myös haittaa, mutta laillistaminen ei olisi parempi ratkaisu.

Ihmisillä on yleensä mielikuva mitä "paremmalla" tarkoitetaan erilaisten asioiden suhteen, mutta niitä ei eritellä ääneen, koska laittomuus normin vastaisena asiana oikeuttaa itsensä. 

Parempi ratkaisu vaatii aina kohteen. Huumeiden laittomuus voi olla parempi ratkaisu esimerkiksi yksilön hyvinvoinnin, kansantalouden, johdonmukaisen päihdepolitiikan, kansanterveyden, rikollistilastojen, "yhteisen hyvoinvoinnin", yhteiskunnan integraation tai vaikka työllisyyden suhteen, mutta se ei ole ikinä parempi ratkaisu kaikissa asioissa.

Useimmiten se onkin hyvä asia yhdessä kategoriassa ja huono toisessa. Osittain tästä syystä huumeet eivät ole vain yksinomaan laittomia kaikissa muodoissa, vaan huumetoiminnot jaotellaan eri asteisiin laillisuuksiin ja laittomuuksiin. Silti ihmiselle jää viba, että lait ovat kuitenkin säädetty sitä varten, että huumeissa on jokin olemuksellinen huonous, joka houkuttaa esiin ihmisen huonouden eli syntisyyden.

Nykyään sama idea rationalisoidaan ja lausutaan julki näin: kun jokin on riittävän epäterveellistä yksilölle, sen pitää olla myös laitonta. Perustelun suurin ongelma on, että emme tavallisissa arkisissa tilanteissa usko siihen. Emme ajattele, että vaaralliset asiat, kuten benjihyppy, riippuliito tai säännöllinen rullakebabin syöminen pitäisi olla laittomia. Emme lähde myöskään laskemaan kuinka tilastollisesti vaarallisia eri toiminnot ovat suhteessa autolla ajamiseen.

Epäjohdonmukaisuutta suurempi ongelma on tällaisen perustelemisen välittämä ihmiskuva, joka on melkein vastakkainen peruskoulun opetuksille. Minä muistan opettajan kertoneen, että koulussa olemisen päätehtävä on yhteiskuntaan kasvamisen ohella sivistyminen, joka tarkoittaa moralismin, myyttien ja perusteettomien uskomusten ylittämistä.

Länsimainen ihminen on ehkä vain muuttanut myyttien muotoa, mutta en silti pidä ajatuksesta, että koulussa kasvatetaan itsenäiseksi ja analyyttiseksi, mutta samalla muistutetaan, että kaiken takana on sittenkin pahantekoon taipuvainen metsäläinen, joka kasvaa henkisesti nöyrtymällä häntä isompien voimien edessä.

Eppu SaarelaComment