Perustuloseminaarin jälkipyykkiä: kokeilu on jees, mutta ei se koskaan riitä

Eduskunnan kansalaisinfossa järjestettiin seminaari perustulon kokeilemisesta. Perustulo tai kansalaispalkka mullistaisi sosiaaliturvan koska siinä jokainen täysi-ikäinen kansalainen saisi kuukausittain nykyistä perusturvaa (esim. 600 euroa) vastaavan määrän rahaa, joka sitten verotettaisiin pois keski- ja hyvätuloisilta. 

Uudistuksen tarkoituksena on lopettaa ihmisten jakaminen työttömiin ja töissä käyviin, vähentää kansalaista nöyryyttävää paperintäyttöbyrokratiaa, tarjota mahdollisuus keikkatöihin ja tehdä itsensä työllistämisestä aidosti kannattavaa. 

Seminaarissa oli osanottajia kaikista suurimmista puolueista paitsi SDP:stä. Sen lisäksi paikalla oli elinkeinoelämän edustajia, perustuloa edistävän järjestön sekä muiden yhdistysten jäseniä, professoreita, kansalaisvaikuttajia, eläkeläisiä ja opiskelijoita. 

Tapahtuman alustusten ja politiikkopaneelin alussa kaikki tuntuivat olevan samaa mieltä perustulon ylevistä päämääristä. Tilaisuudessa julistettiin myös ajatushautumo e2:n tutkimus, jossa neljä viidestä suomalaisesta kannattaa perustuloa, jos se takaa ihmisille perustoimeentulon, vähentää byrokratiaa ja kannustaa työntekoon ja yrittämiseen. 

Tapahtuman tärkein tehtävä oli selvittää onko kannattavaa ja mahdollista kokeilla perustuloa. Selvityksen kokeilusta oli tehnyt ajatushautumo Tänk, joka esitteli kahta erilaista perustulon kokeilemisen mallia: alueellista tai satunnaisuuteen perustuvaa kenttäkoetta. 

Alueellisessa kokeessa valitsemme Suomesta riittävän kokoisen alueen, jonka jokainen asukas saa perustuloa. Satunnaisuuteen perustuvassa kokeessa valitsemme koko Suomesta joillakin kriteereillä umpimähkään esimerkiksi 8000 ihmistä, jotka jaetaan kahteen ryhmään. Toisille annetaan perustulo ja toiset toimivat ns. plaseboryhmänä, jotka eivät saa perustuloa ja vertaamme ryhmien tilanteen kehittymistä. 

Perustulon vaikutusten tutkimisen kannalta kyse on kahdesta täysin erilaisesta kokeesta. Satunnaisuuteen perustuva koe on helpommin (tilastotieteellisesti) yleistettävissä, mutta alueellinen koe tutkii laajemmin perustulon vaikutuksia lähiympäristön olosuhteisiin. Nämä vaikutukset ovat minusta myös niitä, joilla on vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen. 

Anna Kontulan mielestä satunnaisuuteen perustuvaa koetta on vaikea yleistää yhtään mihinkään, koska perustulon tärkeimmät muutokset liittyvät käyttäytymisvaikutuksiin, joihin vaikuttaa eniten lähiyhteisön vuorovaikutus. Esimerkiksi monessa perheessä rahaa käytetään yhteisesti. 

Toisin sanoen jos yksi ihminen perheen sisältä saa perustuloa ja muut eivät, tulokset eivät kerro mitään siitä miten perheen ja myös perustuloa saavan elämä kehittyisi tilanteessa, jossa kaikki perheen jäsenet saavat perustuloa.

Minun oli vaikea ymmärtää kuinka perustulon todellisia vaikutuksia koko Suomen mittakaavassa voitaisiin tutkia vain antamalla satunnaisille yksilöille eri mekanismilla rahaa kuin nyt annetaan.

Kyse ole siitä, että toisessa tutkitaan vaikutuksia ympäristöön ja toisessa yksilöihin. Eräs osanottaja huomautti, että satunnaisuuteen perustuvassa kokeessa voitaisiin tutkia psykiatrisia vaikutuksia, "kun köyhyyden tunne vähenee". Köyhyyden tunne vähenee tietysti jo pelkästään sillä, että saa tilille enemmän rahaa, mutta tähän ei tarvita perustuloa. Sen sijaan yksilölle annettu ilmainen raha ilman muiden hyväksyntää tai sosiaalista tukea tarkoittaa lähinnä oudoksuntaa ja kateutta. 

Ajatushautumo Tänk esitteli kenttäkoetta lääketieteestä tutuilla malleilla, joten ei ole ihme, että satunnaisuuteen perustuva koe vaikutti heistä paremmalta. Ihmisten käyttäytymistä ei voi kuitenkaan tutkia samoin kuin geenejä tai soluja koska, toisin kuin geenit ja solut, ihmiset tietävät että heitä tutkitaan ja käyttäytyvät sen mukaisesti. 

Useat seminaarin osallistuvat korostivat, kuinka kokeilun ongelmana on sen rajattu pituus. Perustulo tulee muuttamaan suomalaista yhteiskuntaa ja niin montaa erilaista kulttuuria, että sen vaikutusten arvioiminen ei saa olla lyhyt prosessi. 

Sen lisäksi tämän tyyppisen kokeen tulokset tulevat aina olemaan ristiriitaisia ja niistä tullaan olemaan eri mielisiä varsinkin tiedeyhteisössä. Anna Kontula huomautti myös, että kokeilua voitaisiin käyttää keppihevosena koko idean vesittämiseen koska politiikassa nyt tehdään niin. 

Tieteen tekemisen kannalta toimivat käytännöt eivät saa olla yhteiskunnan kehittämisen tiellä ja kaikki suurimmat muutokset Suomen historiassa ovat vaatineet visionäärejä ja uskallusta. Perustulo on mittava muutos ja edistämisessä täytyy käyttää monipuolista asiantuntijatietoa. Samalla on oltava valmis muuttamaan perustulomalleja uuden tiedon valossa. Niin kuin kaikkien muidenkin asioiden kohdalla.

Eppu SaarelaComment