Vaasan vaalipiirin liberaalein ehdokas


Poliitikot rakastavat tilastollista selittämistä koska se on poliitikon käytössä niin joustavaa. Kaikista suosituin tapa selittää poliitikkojen mielipiteitä on tehdä ns. poliittinen nelikenttä. Siinä kaikki kysymykset jaetaan kahteen maailmaan: talouteen ja muuhun. Sitten poliitikkojen mielipiteet eritellään näiden kahden maailman sisään sen mukaan miten vasemmistopuolueet ja oikeistopuolueet ovat yleensä vastanneet suhteessa toisiinsa.

image.jpg

Hesarin vaalikonevastauksista julkistettiin tänään klassinen nelikenttä. Sen mukaan minä olen konservatiivi-liberaaliasteikolla koko Vaasan vaalipiirin liberaalein ehdokas. Se on iloinen asia koska pystyakseli mittaa ainakin osittain suhtautumista sosiaalisiin ja sivistykselliseen kansalaisoikeuksiin, koulutukseen sekä päihde- ja perhepolitiikkaan. Toisin sanoen siihen missä määrin ihmisten pitää saada elää omanlaistaan elämää. 
 
Vaaka-akseli on vähemmän tosielämää kuvaava. Siinä taloudellinen toiminta jaetaan julkiseen sektoriin ja markkinoihin, joka on mielestäni aikansa elänyt tapa ajatella taloutta. Samoin erottelu talouteen ja muuhun elämään taas vaikeuttaa sen ymmärtämistä, miten esimerkiksi yhteiskunnan tasolla sosiaalisia kysymyksiä pitää aina ajatella taloudellisten kysymysten kanssa. Hyvä esimerkki on juuri taksipalveluiden järjestäminen.
 
  Jos Suomeen rantautuu informaatioteknologian kautta uusia taksipalveluita, jotka mahdollistavat useamman ihmisen hyötymisen taksimarkkinoista, ei voida ajatella, että tämä olisi vain taloudellisille markkinoille kuuluva asia. Taksipalveluiden lisääntymisestä seuraa erikoistumista ja siitä voi hyötyä yhtä lailla kunnat ja julkiset tahot, jotka saavat esimerkiksi lakisääteisten kyytien järjestämiseen useampia vaihtoehtoja, joista osa voi olla halvempia, nopeampia ja asiakkaille mukavampia kuin nykyiset kyydit.
 
Tämä on myös yhdenvertaisuuskysymys siinä mielessä, että taksimarkkinoille osallistuminen on mahdollista myös muille kuin yksittäisen liiton jäsenille. Samalla asiakkaille voidaan järjestää paras mahdollinen kyyti.
 
Yhdenvertaisuuden kannalta jako julkiseen ja yksityiseen on riittämätön erottelu. Jos yhdenvertaisuuden mittapuuna pidetään sitä, että valtio tai kunta järjestää, niin vastaus sisältyy itse kysymykseen. Itse haluaisin mitata myös arvoja ja yhdenvertaisuuden lopputuloksia. Silloin pitää katsoa miten ihmiset itse kokevat oman yhdenvertaisuutensa muiden kanssa. Markkinat tuottavat usein ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisia lopputuloksia, mutta ei siksi, että valtio vaan on parempi. Näiden erotteluiden tekijät vaan ymmärtävät markkinat politiikan ja demokratian ulkopuolisena asiana ja siksi tuloksena on Björn Wahlroosin ja Elina Lepomäen kaltaisia putkinäköjä. Näin tekevät myös ne, jotka ajattelevat toiselta puolelta, että parlamentarismi tai puoluepolitiikka purkaa automaattisesti hiearkioita ja tuottaa yhdenvertaisuutta.

Eppu SaarelaComment