Kuinka edistetään seksipositiivista kulttuuria

Ilkka Kanervan ja Toimi Kankaanniemen keissit ovat erilaisia, mutta molemmissa puhuttiin seksuaalisuudesta kiellon kautta eli siitä mitä ei saa tehdä ja mikä on väärin.

Itse seurasin molempia keissejä valtakunnan tavallisten medioiden, niiden kommenttipalstojen ja kahden nettikeskustelufoorumin kautta. Yksittäisenä aiheena eniten uutisoitiin ja kommentoitiin sitä, miten seksuaalisten viestien lähettäminen vieraille naisille on epäilyttävää toimintaa. Tärkeää viestien sisällön arvioinnissa oli seksuaalisuuden määrä tai aste. Pikkutuhmat viestit ovat vähemmän epäilyttäviä, kun taas suorat ja “kovaa seksuaalisuutta” ilmaisevat viestit ovat enemmän väärin.

Keskusteluista paljastui, miten seksuaalisuudesta yleensä ajatellaan. Seksuaalisessa ehdottelussa tuntui olevan kyse naisten ja miesten vastakkaisuudesta. Miehet lähettelevät naisille "irstaita" ehdotuksia ja naiset arvioivat niiden sopivuutta. Toiseksi monet olivat sitä mieltä, että seksuaalinen ehdottelu on epäilyttävää koska se tunkeutuu naisten hyvin herkälle ja henkilökohtaiselle alueelle. Kolmanneksi katsottiin, että seksuaalista ehdottelua tulisi tehdä hyvin harvoissa paikoissa ja vasta pitkän tuntemisen jälkeen.

Nyt alkoi kovasti kiinnostaa kuinka moni allekirjoittaa nämä kolme teesiä? Itse ajattelen samoin kuin Iina kuustonen, että seksuaalisuutta voi käyttää voimaannuttavasti tai alistavasti. Silti seksuaalisuus pitää aina määritellä mahdollisuutena ja voimavarana. Seksuaalisuus ei ole myöskään miesten yksityisomaisuutta eikä se ole kaikille ns. herkästi lakastuva kedon kukkanen, joka tulee poimia varoen. Yhtä outoa on ajatella, että seksin tulisi aina olla rakkauden ilmaisua parisuhteen aikana tai rajoittaa flirttailu ja ehdottelu känniin ja yökerhoon.

Seksuaalinen häirintä on vakava asia, mutta sitä ei tapahdu sen vuoksi, että miehet nyt vaan tekee pahoja asioita naisille. Häirintää aiheuttaa huonot ajattelutavat. Meidän yhteiskunnassamme seksi nähdään lähinnä parisuhteessa tai sen ulkopuolella tapahtuvana, yksilöiden palvelusten vaihtona, jossa on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Jos seksissä on kyse palvelusten vaihdosta, ainoa tapa tasa-arvoistaa sitä on määritellä kaikenlaisia vaihtoon liittyviä kieltoja ja rajoitteita. Moralismi toimii sikailujen kanssa niin meillä kuin muualla.

Voimme myös ajatella seksuaalisuuden uudelleen. Seksuaalisuus voidaan nähdä  ihmisten välisen yhteyden kautta, luottamusta edellyttäväksi asiaksi. Jokaisella on oma erilainen seksuaalisuutensa, mutta jokaisen oma seksuaalisuus toteutuu yhteisössä. Toisin sanoen yksilön erilaisuus on erilaisuutta yhteisössä, jossa kaikilla on oma luovuttamaton ihmisarvonsa. Palvelusten vaihdossa lähdetään liikkeelle toiselta saatavasta välineellisestä hyödystä, kun humanistisessa seksuaalisuudessa aloitetaan toisen asemaan samastumisesta.

Vaikka se olisi kuinka hippikamaa, seksuaalinen kanssakäyminen on ymmärrettävä samoin kuin sympatia, ilman päälleliimattuja velvollisuuksia. Mikään himo, halu tai kiihotus ei pakota toimintaan, mutta mikään seksuaalisuudessa ei myöskään estä ihmisiä kerääntymistä yhteen ja tekemästä hienoja juttuja, joilla on arvoa.

Eppu SaarelaComment