Elintasopakolaisuuden harha

Helsingissä asuva eronnut ja lapseton 50-vuotias mies kuvittelee 25-vuotiaan libyalaisen miehen, joka tuijottaa taskulaskintaan. Libyalainen on löytänyt oivan kohteen paikallisen mafioson lähettämästä kuvastosta, jossa vertaillaan Euroopan maiden sosiaalietuuksia, keskimääräistä palkkaa ja verohelpotuksia. Libyalainen ynnää luvut yhteen ja miinustaa loppusummasta maahan pääsemisen kustannukset. Nyt hän voi päätellä kannattaako lähteä. Jos laskin näyttää plussaa, soitetaan samalle mafiosolle ja tämä järjestää veneen jo samana päivänä. Jos mennään miinuksen puolelle, libyalainen jatkaa etsimistä. 

Helsinkiläinen mies havahtuu tietokoneen ääneen. Hänelle on saapunut työpaikkatarjous Sipoosta, joka edellyttäisi muuttoa pois Helsingistä. Uudessa työssä mies saisi 2000 euroa enemmän palkkaa ja sen avulla hän saisi maksettua rästiin jääneet velkansa. Ajatus houkuttaa miestä kunnes hän muistaa Espoossa asuvan serkkunsa, jota tapaa säännöllisesti kössin merkeissä. Tarjous ei tunnu enää yhtään niin houkuttelevalta. Miten serkun ja miehen välien käy jos hän muuttaa niin kauas ja kössikin pitäisi lopettaa. Eihän se hienompi auto ja asunto nyt niin hienoja asioita ole. Ihmissuhteet ovat elämässä paljon tärkeämpiä. Mies päättää hylätä tarjouksen. 

Kummatkin miehet ovat medioissa hyvin tunnettuja, mutta kumpi heistä noudattaa uskottavammin ihmisen antropologista mallia? Jälkimmäisessä vaihtoehdossa mies jättää ottamatta kohtuullisen läheltä selvästi parempi palkkaisemman työn, jotta hän saisi pelata Squashia rakkaan serkkunsa kanssa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa perhekeskeisemmästä kulttuurista tullut libyalainen haistattaa pitkät lähimmäisilleen ja lähtee kuolemanvaaralliselle matkalle kohti uppo-outoa maata, jotta saisi itselleen keinokuituisia vaatteita ja säännöllisiä tuplajuustohampurilaisia. 

Välimereltä tulevien elintasopakolaisten ongelma onkin siinä, etteivät he oikeasti ole elintasopakolaisia. Oikeita elintasopakolaisia on hyvin vähän ja suurin osa heistä on hyvinvoiviia ihmisiä, jotka ovat lähteneet etsimään pienempää valtiota ja vähempiä veroja. Tämä johtuu siitä, että köyhissä ja epävakaissa oloissa asuvat Ihmiset eivät lähde etsimään elintasoa vaan parempia elinolosuhteita omalle lähipiiriilleen. He eivät käytä taskulaskinta vaan takaraivossa pidemmän aikaa jatkunutta toivotonta tunnetta: näin ei voi jatkua. Emme voi elää näin.

Eppu SaarelaComment