"Haluaako Elina Lepomäki hyvää ihmisille?"

Elina Lepomäki on itse identifoitunut talousasiantuntijaksi ja “asiapoliitikoksi”. Ihmisille ja varsinkin vasemmistolaisille hän edustaa Kokoomuksen oikeistolaisinta linjaa. Kun Elina Lepomäki ilmoitti tavoittelevansa Kokoomuksen puheenjohtajuutta, sosiaalisessa mediassa alkoi keskustelu Lepomäen elämänarvoista. Kaikki halusivat tietää:

Haluaako Elina Lepomäki hyvää ihmisille? 

Tero Sammallahti kirjoitti asiasta jopa blogipostauksen (http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214785-mita-me-itsekkaat-ja-ahneet-markkinaliberaalit-ajattelemme?ref=poiminnat), jonka tarkoituksena oli kyseenalaistaa huoli Lepomäen ja muiden oikeistolaisten moraalista. Kirjoittaja listaa arvojaan ja väittää, että kukaan hänen tuntemansa talousliberaali ei halua:

  • Kenenkään kuolevan nälkään tai parannettavissa oleviin tauteihin, tai kenenkään jäävän ilman hoivaa ja huolenpitoa, vaikka kannatankin SoTe-palveluiden järjestämistä eri tavalla.
  • Kenenkään jäävän ilman koulutusta, vaikken kannatakaan ihmisten kouluttamista aloille, joilla ei ole töitä.
  • Kenenkään elävän köyhyydessä, vaikken vastustakaan tuloeroja tai jopa niiden maltillista kasvua.
  • Antaa kenenkään  tuhota biodiversiteettiä tai vaarantaa luonnon kantokykyä voitontavoittelun nimissä, sitä varten meillä on jopa termi ”negatiivinen ulkoishaitta”.
  • Kenenkään olevan työtön, syrjäytynyt tai yksinäinen, vaikken pidäkään verotuksen nostamista ja tulonsiirtojen lisäämistä ratkaisuna kyseisiin ongelmiin.
  • Korporatistista suuryritysten tai muiden vastaavien eturyhmien vahvassa ohjauksessa tehtyä politiikkaa.             

Kirjoittaja on oikeassa. Harva haluaa paperilla - siis syvällä sisimmässään - kenellekään pahaa. Päinvastoin, säädystä ja ideologiasta riippumatta kaikki haluavat tiettyyn pisteeseen asti muille erityistä hyvää, kunhan omat kustannukset siitä ovat riittävän alhaiset. Elina Lepomäki todennäköisesti olettaa, että ihmisille saataisiin kaikkea hyvää vähemmällä rahalla, vähemmällä säätelyllä ja vähemmällä holhouksella.  Poliittinen moraali punnitaankin tilanteessa, jossa näin ei käy.

Ennen pakolaiskriisiä kaikki suomalaiset kannattivat ihmisoikeuksia koska ihmisoikeudet ovat hieno ajatus. Pakolaiskriisin aikana huomattiin, että ihmisoikeudet maksavat rahaa ja samalla joutuu sietämään erilaisten toisten aiheuttamaa epävarmuuden tunnetta. Ihmisoikeudet aiheuttavat jopa kiittämättömyyttä ja terrorismin riskiä. 


Suuri osa suomalaisista olikin tämän jälkeen valmis:


a) käännyttämään kulkukelvottomia veneitä Välimerellä 

b) perustamaan keskitysleirin kaltaisia järjestelyitä turvapaikanhakijoille

c) vähentämään turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvaa sellaiselle tasolle, ettei sillä tule toimeen

d) pakottamaan turvapaikanhakijoita työskentelemään ruokansa eteen

e) takavarikoimaan turvapaikan hakijoiden arvotavaroita väkivalloin

f) lähettämään pakolaisia takaisin hengenvaarallisille alueilla
 

Ihmisoikeudet paljastuivat kansan ajattelussa tyhjäksi arvoksi, koristeajatukseksi, josta voi maksaa korkeintaan markan. Poliitikoilla ihmisoikeudet olivat retorinen väline vallan tavoittelussa ja ideologisessa johdonmukaisuudessa. Näin on myös monen muun asian kanssa, joita kaikki periaatteessa kannattaa: riittävä toimeentulo, koulutus, tyydyttävä aineellinen elintaso, sosiaalinen pääoma, päätöksentaon hajauttaminen, demokratia, vankien kotoutus yhteiskuntaan, naisten oikeudet, seksuaalivähemmistöjen oikeudet, biodiversiteetti, eläinten oikeudet, ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja niin edelleen. 

Moraalia ei voi testata kysymällä toiselta asioita, joita hän kannattaa vaan laittamalla tämän tilanteeseen, jossa näiden asioiden eteen joutuu uhraamaan rahaa, aikaa ja vaivaa. Oikeistolaisilla on tässä sama todistustaakka kuin kaikilla muillakin.

Eppu SaarelaComment