Ei, kansa ei tiedä kun kysyy väärin.

Iso-Britannian kansalaiset äänestivät EU:sta eroamisen puolesta vuoden 2016 kansanäänestyksessä. He olivat nähneet sosiaalisessa mediassa meemejä rekka-autoista kuljettamassa 350 miljoonan lastia Brysselistä Lontooseen. Saman verran piti säästää viikottain kuhan Euroopan unionista päästään eroon.

Sen jälkeen Iso-Britannia on alkanut valmistautumaan eroon varastoimalla lääkkeitä ja ruokaa. Brexit-neuvotteluiden alettua, kansalle paljastui EU-eron uskomattomat kustannukset. EU:sta eroaminen ei sääästä penniäkään vaan on maksanut tähän mennessä 40 miljardia puntaa. 

Independent lehti on julistanut vetoomuksen toisen kansanäänestyksen puolesta, jonka on allekirjoittanut jo 360 tuhatta brittiä. Ideaa markkinoidaan paremman äänestyksen mahdollisuudella. Ensimmäisen äänestyksen aikana kansalaiset eivät tienneet tosiasioita, koska heille syötettiin valheita. Nyt kun kansa tietää paremmin, on aika äänestää uudelleen. 

Suomessakin on omat vakiokysymyksensä, joiden tulokset toistuvat samanlaisina, koska kansa ei tiedä. Yle kysyi kansalta, kuinka moni haluaa pitää koko Suomen asuttuna. Kysymys on sellaisenaan huono, koska siinä kysytään kuinka moni haluaa kaikkea kivaa kaikille eikä siitä paljonko tästä ollaan valmiita maksamaan. 

Jos kysymystä oltaisiin parannettu, tulokset olisivat muuttuneet. Jos oltaisiin näytetty valtionosuuksien tasauksien alueellista jakaumaa, tulos olisi muuttunut entisestään. Silloin kansa olisi voinut pohtia maaseudulla asumisen kannattavuutta eikä vain asumisen vapauteen liittyviä mielikuvia. Toisaalta kaikki tulonsiirrot voivat saada vastakkaisen alueellisen merkityksen, kun vain oikein kovasti vääntää. Keskustalaisessa mantrassa asumistuki ei olekaan yksilön asumisen tukemista asumispäätöksen jälkeen vaan kaupungiin muuttamisen hyväksi tehty houkutustemppu.

Silti tieto muuttaa tutkitusti ihmisten asenteita. Kansanäänestykset voivat siksi olla hyviä tai huonoja kysymyksiä. Silloin niillä on myös hyviä ja huonoja seurauksia demokratian kannalta. Jos kansalta kysytään huonoja kysymyksiä ja toimitaan niiden pohjalta, seuraukset eivät ole hyvää demokratiaa. Selvästi huono tapa kysyä on asettaa iso ja monimutkainen kysymys KYLLÄ/EI -muotoon ja lähteä jakamaan ihmisten (ja heidän identiteettejään) kumpaankin leiriin.

Brexit opetti, että kansanäänestys ei ole aina suoraa demokratiaa vaan tapa tehdä omaa sisäpolitiikkaa. Brexitin jälkeen asiantuntihin perustuva tieto ja poliitikkoihin perustuvat päätökset näyttäytyvät entistä parempana demokratiana massojen huijaamiseen verrattuna. Suoraan demokratiaan on vielä pitkä.

Eppu SaarelaComment