Lisäravinteet ovat jumalankuvia - ja ne kertovat miten kuuluu elää

Olen ottanut kisadieetillä käyttööni mielikuvituksellisen värisiä, makuisia ja hajuisia jauhoja sekä pillereitä, jotka useimmiten tungen suuhuni yhdellä kertaa, tai sitten asettelen ne eteeni mielisairaalapotilaan annoksiksi popsiakseni pöytiä sottaavat jauhokasat yksi kerrallaan suuhuni. Tämä prosessi on yksi päiväni kohokohdista, koska sillä hetkellä tunnen tekeväni jotain järkevää dieettini kannalta, vaikka sitä ei lääkäri voi varmistaa.

Fitnessmaailman auktoriteetti Juha Hulmi, aka lihastohtori, on jo vuosia puhunut useiden suosittujen lisäravinteiden hyödyttömyydestä lihaskasvussa ja rasvanpoltossa. Voisi kuvitella, että kehonmuokkaajat olisivat lakanneet käyttämästä BCAA:ta, DAA:ta, rasvanpolttajia, treenibuustereita, isoja määriä C-vitamiinia, luontaisen testosteronin lisääjiä ja ylimääräisiä hiilihydraattilisiä - ja ostaneet kaikella ylimääräisellä rahalla Rich Pianan Real foodia tai kehoa korostavia bodarivaatteita.

Mutta ei. 

Lisäravinteiden kokonaismyynti Pohjoismaissa ja Euroopassa kasvaa ja keskimääräisellä treenaajalla on siivouskaapissaan kasvava määrä purkkeja, joiden tehosta he eivät tiedä tai välitä. Lihastohtorikin on hoksannut, että useaimpia lisäravinteita ei käytetä niiden kemiallisen tehon vaan psykologisen vaikutuksen takia. 

Todellisuus on vielä tätäkin hurjempi. Treenibuusterin sekoittaminen muistuttaa monella tavalla verstaalle lähtevän kisällin aamutoimia. 

Poika herää aamulla ja tekee eväsleivät jaksaakseen koko pitkän työpäivän - ja lisää vielä yhden meetwurstileivän varmuuden vuoksi. Hän laittaa päälleen lempityövaatteensa, siniset haalarit, jotka ovat pojan mielestä täydelliset hitsaukseen koska verstaan mestari on kehunut pojan työtä silloin kun hänellä on nuo siniset haalarit päällä. Poika saisi välineet verstaaltakin, mutta hänellä on oma viila ja saha, jotka hän pakkaa mukaansa. Ne ovat jo vähän tylsiä, mutta pelkästään tieto siitä, että omat välineet ovat mukana, saa pojan luottamaan itseensä verstaan vaarallisissa työtehtävissä.

Lisäravinteet ovat aina olleet elämäntapaan sitouttamisen välineitä ja ryhmään kuulumisen merkkejä. Mitä enemmän kehonmuokkaajalla on siivouskomerossaan eri värisiä, kokosia ja painoisia muovi, metalli ja lasipurkkeja, joiden sisällä on meksikolaisen mafian lisäravinnemyyjän varastoa muistuttavia ainesosia, sitä varmemmaksi kehonmuokkaaja tuntee itsensä. Toisin sanoen kehonmuokkaajan harrastusbiografia on kunnossa: siitä löytyy kaikki ne piirteet, jotka pitääkin olla, jotta kehonmuokkaaja voi olla varma identiteetistään. 

Samalla treeni sujuu paremmin, koska siitä ei voi livetä. Kehonmuokkaajan tulee suorittaa velvollisuutensa hyvin ja tehokkaasti lunastaakseen itsensä kuvitteellisen body-yhteisön edessä.

Eppu SaarelaComment