Räjäytetään bodaus palasiksi: Voimamiehen myytti.

“Alussa olivat suo, kuokka - Ja jussi” 

Näin alkoi isovanhemmilleni tärkeä opus Täällä Pohjantähden alla. Samalla alkoi suomalaisten tekijämiesten historia; miesten jotka raivaavat omalla työllään itsensä hurskaiksi. Heitä on joka alalla, mutta erityisesti miehisen kunnian mittelössä, jota kutsutaan urheiluksi.

Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi, Lasse Wiren, Harri Kirvesniemi, Juha Mieto, Seppo Räty ja lukemattomat muut tekijämiehet, jotka ovat sankareita siksi, että he olivat tekijämiehiä. He saivat aikaan asioita - kyntivät oman vartalonsa pellon ja näyttivät maailmalle, että perkele täältä pesee. Olihan siellä naisiakin mukana, mutta hekin ovat tekijämiehiä.

Valitettavasti voimailussa ei ole ikinä mahdollisuutta tehdä samanlaista persuuksiltaan nousua kuin se tulitikun kokoinen jätkä teki 70-luvullla. Voimilla mittelöinti on ollut alempien luokkien puuhaa ja vähän höhlää. Siihen on vaikea yhdistää kansallista yhteisöllisyyttä koska sitä on hankala kannustaa. Ylätaljan kolmastoista toisto ei laita sydäntä pumppaamaan yhtä lujaa kuin pönäkkä mies, joka heittää huonolla tekniikalla isoa lasikuitukeppiä.

Riku Kiri, Jouko ahola ja Jouni Virtanen ovat saaneet omat kilpailunsa. X:n vahvin mies -kilpailussa pärjääminen antaa mahdollisuuden olla tekijämies, mutta alakulttuurin ulkopuolella kilpailuilla ei ole ollut riittävästi vaikutusvaltaa, jotta rekkojen nostelusta ja tiiliskivien heittelystä tulisi edes puoliksi yhtä sankarillista kuin ryntäily ellipsin muotoisella radalla.

Voimailun sisällä toiset ovat saaneet todistaa olevansa edes voimailijoita. Tästä alkaa kehonmuokkauksen suomalainen historia, joka on tarina identiteettiongelmista kärsivästä kaksikymppisestä, joka haluaa vain perustaa bändin ja unohtaa koulut, vaikka vanhemmat vaativat häntä ottamaan lisää vastuuta ja menemään oikeisiin töihin. 

Nuorukainen tietää, että fiksumpaa olisi kuunnella vanhempia, mutta taiteellinen sielu pakottaa kitaran käteen. Lopulta nuori päätyy menemään korkeakouluun, mutta perustaa toisten keskiluokkaistuneiden kavereiden kanssa yhtyeen, joka soittelee häissä ja hautajaisissa.

Sellaista se on kehonmuokkaajankin elämä. Leikitään kehonmuokkaajaa silloin tällöin, mutta jos joku kysyy, ollaan voimailijoita tai ainakin tehdään kehonmuokkauksen lisäksi voimatreeniä. Samalla hukataan oma identiteetti sosiaalisten paineiden vuoksi ja treeniohjelmat tehdään tehokkuuden sijaan imagon esittelyä varten. 

Eppu SaarelaComment