Alkoholi rikastuttaa elämää kolmekymppisenäkin

980166_10151447021907011_1779119213_o.jpg


Lähisukuni mytologiassa kerrotaan taruolennosta, jolla ei ollut alkoholiongelmaa. Fantasiatarinoiden juonikuvioit vaihtuvat useammin kuin sukuni etuoikeutetun enemmistön perjantai-ilta. Silloin kännätään aivot pellolle, seotaan sekakäyttöön tai saadaan sydäri krapulassa. Oma suhteeni alkoholiin rakentuu näiden arkipäiväisten tragedioiden kautta - viinaan liittyvät ongelmat ovat business as usual. 

Itsekin olen perso päihteille, koska arvostan kokemuksia enemmän kuin keskiluokkaisia hyveita, kuten työpaikkaa, autoa, taloa, avioliittoa tai anopin vihaamista. Katsoisin mieluummin jumalaa silmiin sekunnin kuin eläisin koko elämäni kattohuoneiston ja avoaudin monogamisessa moniavioliitossa. Addiktoidun myös helposti pään sekoittamista ihannoivista latteuksista.

Silti päihteet ovat olleet pahentamassa jokaista kriisiäni ja aiheuttamassa osan. Perusterveenä fitnessurheilijana koen kaiken päässäni ja olen malliesimerkki mielenterveyspotilaasta, joka ahdistuu ensin, panikoi ja sitten kehittää näihin sopivat fyysiset oireet. Tässä vaiheessa Freudin sohvaa olen oppinut erottamaan, mikä johtuu ahdistuksesta ja mikä on harvinainen ainoastaan Hokkaidon saarilla esiintyvä aivosyöpä. 

Haluaisin olla erilainen, liberaali ja vihreä päihteiden käyttäjä, mutta olen ihan samanlainen kuin muut ikäiseni. Join kaksikymppisenä enemmän ja nyt juon vähemmän, koska ruuhkavuosien velvollisuudet vievät aikaa ja rahaa. Tilastollinen alkoholinkulutus alkaa nousta heti kun lapset ovat riittävän isoja, että ne voi jättää lastenhoitajan hoteisiin, kun vanhemmat lähtevät muistamaan itsensä. Suomalaisen juhlakulttuurin syvät pohjavirtaukset eivät katoa mihinkään, koska kyse on oikeasti elämää suuremmista asioista. 

Alkoholi on osa juhlimista ja juhliminen on pyhä asia. Ne, jotka yrittävät rikkoa juhlan ja arjen eli pyhän ja profaanin erottelun tekemällä pelkkää arkea, huomaavat kohta juovansa viikolla tai muuttuvansa ihan hassuiksi tölkistä kauramaitoa.

Suomalaisessa kulttuurissa juhlan ja arjen erottelu on poikkeuksellisen vahva ja tämä selittää osan siitä, miksi kännäys on niin suosittua. Paskan työviikon jälkeen meillä on suuri kaipuu juhlan tarjoamaan vapauteen ja sosiaalisiin elämyksiin. Alkeellisten nisäkkäiden tavoin emme ymmärrä haluavamme kotoa pois ihmisiä tapaamaan, joten syytämme edessä olevaa, käteen helposti otettavaa esinettä. Viinan juominen todella näyttää parantavan sosiaalisia kokemuksia, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sitä pistettä emme helposti näe. 

Minä juon viinaa juhliakseni, mutta eri tavalla kuin juhlin pomppiessani trampoliinilla. Juhlin kovaa ja saan lähes uskonnollisia elämyksiä, kuin kuiva sieluni kastuu halvasta eestiviinasta ja sedulan valkovenäläisestä. Keskiluokkaisen identiteetin paskamaisimmasta osasta ei pääse eroon lamauttamatta aivoja, koska mielenterveyden kannalta on ärsyttävän oleellista pitää kiinni persoonan eheydestä. Valitettavasti tähän kuuluu keskiluokkaisen elämän häpeän sekainen velvollisuuksien vyyhti: kannattaako juoda työn, ihmissuhteiden, töissä jaksamisen kannalta ja jos kannattaa niin kuinka paljon? Tätä kun pyörittelee päässä etkojen ajan, niin ei sitä vapaudeksi voi kutsua.

Kolmekymppisenä pitää olla varuillaan, ettei ota elämäntyyliään liian tosissaan, vaikka olisi kuinka monta arvokiinteistöä Lauttasaaresta ja hyvät välit suvun kanssa. Joka toinen unohtaa Ikean uusimman kuvaston olevan koska tahansa vaihdettavissa reppureissaamiseen Goan köyhimmässä ghetossa.  Unohduksesta seuraa elämäntyylin sekoittaminen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kohtaloon ja jumalaan. Silloin alkaa sen sanominen, että näin tässä elämässä kävi. Silloin alkaa keskiluokkainen helvetti.

Päihteistä tulee iltapäivälehtiotsikoita, kun niitä aletaan käyttää tässä vaiheessa.  Minä aloin käyttää päihteitä hyvissä ajoin ja opin päihteistä käyttämällä päihteitä. Luulen sen olevan ainoa tapa ymmärtää niiden suurta merkitystä ihmiskunnan ja oman elämäni psykedeelisessä historiassa. 

Terkuin

Epska
 

921438_10151403082917011_1830889026_o.jpg
Eppu SaarelaComment