Yhden sosiologin työuran tarina

Tarjoilijan työ näyttää pikkulapselle käsittämättömältä. Tiesin viisivuotiaana, että rahalla saa vihreitä ufoja, väyrysenpäitä ja eskimopuikkoja, mutta en käsittänyt miksi äiti seisoo tiskin takana ja antaa haiseville sedille vielä pahemmalta haisevaa juomaa.  Luulin sen olevan äidille kivaa, mutta äiti kertoikin ettei mene enää töihin. Sen jälkeen saimme ruokalähetyksen äidin siskolta. 

Tästä eteenpäin muistoni työn tekemisestä on kopioitu 80-luvun perhelokuvien esikaupunkialueilta ja niiden pienyrittäjiltä. Muutimme työn perässä Nokialle, jossa papalta peritty pieni kosmetiikan maahantuontiyritys antoi 13-vuotiaalle mahdollisuuden oppia rahan arvon ja muita porvarillisia hyveitä. Tein töitä jouluisin ja kesäisin laiskan esiteinin tehokkuudella ja ainoan lapsen rakkauden takia se riitti siihen, että sain tätini mukaan liian paljon palkkaa.

Yrittäjänä oleminen näytti hymyilyttävän tätiäni enemmän kuin äitiäni, mutta jääkappimme täyttyi jatkuvasti kalliimmmasta maksamakkarasta ja parkkipaikalle ilmestyi kalliimpia autoja. Tätini puheissa yrityksessämme oli jotain pyhää ja työn tekemisellä lunastettiin taivaspaikka. Äitini pääsi rauhaan jättämällä työn, jota hän vihasi melkein yhtä paljon kuin yrityksensä toista osakasta.

Yläasteella en tiennyt mitä haluan tehdä, mutta tiesin mitä en halua olla. En halunnut olla ammattikoululainen. He olivat amiksia. Osasin laittaa ihmisiä hierarkkisiin luokkiin statuksen mukaan, mutta en ymmärtänyt miksi paperimiehet saavat enemmän liksaa kuin kirjailijat.

Lukioon otin mukaani tämän ihmettelyn. Miksi näytti olevan paljon turhaa työtä, josta silti maksetaan liksaa. Myöhemmin opin ekonomeilta, että työ ei ole turhaa jos siitä maksetaan. Ammattikorkeakoulussa käymisen jälkeen minä ja Finlandiavoittaja Juha Hurme emme olleet samaa mieltä.

Se piti silti testata ottamalla turpaan portsarina, myymällä horoskooppeja netissä, esittelemällä uusimpia ruissipsejä K-kaupassa, kitkemällä Huittisten kaupungin puistoalueen rikkaruohoja, purkamalla orjapalkalla haastatteluita, rakentamalla kesämökkien väliseiniä, päällystämällä Vammalan kaupungin kirjaston kirjoja ja juontamalla Veikkauksen nettibingoa asiakasrajapinnassa, kunnes alkoi vaikuttaa siltä, että kaikki muu paitsi tiede ja taide on paskaa.

Näiden lisäksi kiinnostaa epäterveellinen ja elävä elämä. Sitä halusin ihmetellä tieteen ja taiteen avulla. En vieläkään tiedä maksetaan siitä palkkaa. Toisten sivistämisestä ja valistamisesta sen sijaan maksetaan ja mahdollisesti liian vähän.

Tämän enempää tietoista "valintaa" tästä työurasta ei löydy.

Terkuin

Epska









 

Eppu SaarelaComment